Olin eilen erään ystävättäreni luona iltaa istumassa. Miksi hänkään ei oikein uskonut, että aion luopua opetuksista, esiintymisistä yms. ja että aion oikeasti jäädä eläkkeelle.

Kun sitten juttelimme pitemmälle, hänen oli pakko oivaltaa, että minulla on muita suunnitelmia tulevaisuuden suhteen. En ole niistä juurikaan puhunut, kun en vielä tiedä, olenko sellaisiin muutoksiin valmis. Tälle ystävättärelle kerroin.

Yksi asia kerrallaan. Ensin tämä eläkkeelle siirtyminen.

Kun haluaa jotain oikein kovasti, niin on alettava ajatella sitä... ja asiat ikäänkuin itsestään kääntyvät siihen suuntaan. En voi vielä alkaa ajatella enemmän noita muita muutoksia. Vasta sitten, kun tämä ensimmäinen suuri muutos on tapahtunut.

Onhan minun tehtävä töitäkin vielä tämä yksi vuosi. Olen alkanut ajatella tulevia opetuksia, käännän siis mieleni työteliääseen syksyyn, talveen ja kevääseen. Siihen olen valmis, siis siihen ajattelemiseen ja oikeastaan työn alkamiseenkin.