Tänään oli senioritanssituvan ensimmäinen päivä. Kurssilla mentiin heti suoraan asiaan. Tavoitteena oli tanssia läpi 14 tanssia ja oppiakin ne. Huomenna on kertauspäivä.

Aikaa oli 10-17, välillä ruokatunti noin 40 min ja muutama juomatauko. Vain yksi tanssi jäi kokonaan käymättä läpi. Joten aika nopeasti keretään tuollainen määrä tansseja opetella. Yhtä tanssia kohden ei ole täyttä puolta tuntia aikaa. Eivätkä kaikki tanssit ole helppoja, eivät suinkaan. Keskittymistä, muistamista, kuntoakin vaativaa on senioritanssi ja ehdottomasti rytmitajua se vaatii myös.

Tämä onkin iso kurssi, osanottajia 24. Vanhin on varmaan se rouva, joka täyttää parin viikon päästä 80, nuorinta en lähde arvailemaan. Olimme hyvin eri-ikäisiä ja eritasoisia. Miehiäkin oli tullut mukaan, ainakin kolme.

On se sitten kumma, että kun ohjaaja puhuu, niin jotkut osallistujat käyvät aivan omaa keskusteluaan. Eivätkä edes sopota, vaan puhuvat ihan ääneen. Se on niin hermostuttavaa. Minä ainakin haluan kuunnella, mitä ohjaaja sanoo. Olen niin vähän mennyt näitä tansseja, että jokainen tiedonmuru on minulle tärkeä. No - en voinut olla sanomatta pulisijoille, että pitäisivät pienempää ääntä. Silloin vieressäni ollut rouva sanoi: kiitos, että sanoit.