Minä kun olen sellainen hölösuu, etten omia asioitani osaa pitää salassa, niin tästä eläkeasiastakin olen jo höpöttänyt sinne sun tänne. Ehkä sekin on osa valmistautumisriittiä. Lähes neljänkymmenen työvuoden jälkeen on toisaalta aika vaikea kuvitella, ettei enää tekisi töitä. Työn teko eläkkeellä on ihan mahdollista, tiedänhän minä senkin. Nyt kuitenkin mieli on sellainen, että kun lopetan niin lopetan totaalisesti.

Tanssiryhmän harjoituksissa minulta kysyttiin, haluanko tilata yhtä pukukangasta, josta tehdään koko ryhmälle yhtenäinen asu. Sanoin ensin, että en oikeastaan enää tee uusia pukuja. Sitten yksi, jolle olin aikeistani jo kertonut, kehotti kertomaan muillekin. No minähän kerroin, että tuleva talvi on viimeinen ja että jätän myös esiintymiset nuoremmille. Kaikki kuuntelivat aivan äimistyneinä - voiko joku lopettaakin rakkaan asian. Jouduin vastaamaan kysymykseen "mitä sinä aiot tehdä". Kun en nopeasti muuta keksinyt, niin sanoin, että käsitöitä. "No sinähän voit sitten ommella esiintymisasujakin"