Kun opetustehtävissä tapaa paljon ihmisiä, kontakteja tulee liikaa. Mieli ei enää jaksa, sitä väsyy ihmisiin.

Olin eilen tyttären pikku poikien kanssa tarhan joulujuhlissa. Ennen vanhaan istuttiin päiväkodin salissa, katsottiin kivoja lasten esityksiä ja laulettiin joululauluja, pukkikin saattoi vierailla juhlissa. Tässä päiväkodissa on kahtena vuotena ollut toiminnallinen joulujuhla.

Osastoilla on toimintapisteitä ja pisteestä toiseen vaeltavat/juoksevat lapset ja heidän huoltajansa. Meteli ja hälinä on aikamoinen.

Lopuksi pihalle tulee vielä joulupukki.. 

Isompi löysi juhlista kavereita ja mennä viipotti heidän kanssaan, pienempi oli kyljessäni koko ajan.Lapset ovat olleet jo päivän siellä hälinässä ja illalla jatkui meno - no eihän heitä tahdo saada nukkumaan sen jälkeen. Minä jaksoin sen illan, mutta en voi sanoa nauttineeni lasten joulujuhlasta... olisin paljon mieluummin ollut poikien kanssa kotona. Tai katsonut kuusijuhlaa kuten ennen vanhaan.

Tänä iltana on taas pikkujoulut. Olemme kollegan kanssa järjestäneet oppilaillemme monen vuoden ajan tanssillisia juhlia. Vielä tänäänkin kollega sairastaa pitkäaikaista flunssaa ja minä en muuten jaksaisi. Mutta kun tuli luvattua, niin juhlat tietysti pidetään. Ehkä tulen sieltä sitten virkistyneenä...

Huomenna on työpaikan pikkujoulut. Sinne on mukavampi mennä, vaikka pienen ohjelmanumeronkin olemme saaneet aikaiseksi: videoesityksen, jossa kolmen tuntiopettajan elokuvapätkiä on yhdistetty noin viidentoista minuutin esitykseksi.