Aamut ovat niin erilaisia. Tänään olen virkeänä herännyt, vaikka yöllä meni yli puolen yön Ensiavussa. 22-vuotiaalla on vesirokko ja hän on TOSI kipeä. Eilen kuume nousi 39,7:ään ja suuhunkin tuli näppylöitä, joten vein hänet ensiapuun. Ensin oli hoitajan haastattelu, sitten otettiin laboratoriossa verinäyte ja lopulta tuli lääkärikin (sitten kun verikokeen tulokset oli saatu). ERITTÄIN mielenkiintoista oli se, että poika sai viruslääkkeen, siis vesirokkoon on lääke. No yöllä emme jaksaneet enää mennä apteekkiin. Poika laitettiin muuten eristykseen privaattihuoneeseen - olin tietysti siellä hänen kanssaan. Hän on aika järkyttävän näköinen näppylöissään. Onneksi eilen löytyi apteekista lääke kutinaan, koska poika ei ole kutinalta saanut nukuttua öitään.

Heräsin aamulla anivarhain ilman herätyskelloa, kävin hakemassa lääkkeen ja vein hänelle - onneksi poika oli täydessä unessa.

On niin ihana aamu: aurinkoa, pakkasta. Kamera oli tietysti apteekkireissulla mukana. Koin sielulleni tärkeitä hetkiä, kun pakkanen nipisteli poskissa ja kuvasin auringon nousua kaikessa rauhassa. Elämä tuntuu taas ihan mukavalta.

Polvikin on tänään paljon parempi.