Aamuisin on ihana tunne, kun mieleen juolahtaa kaikenlaista, mitä kohta voin tehdä - sii eläkkeelle jäätyä. Vaikka heti herätessä en ole kovin energinen, niin lehden ja kahvin ääressä elämä alkaa hymyillä. Varsinkin, jos saan yksin istua. Niinkuin tänään.

Otin lehdet postiluukun alta ja mietin, miten hienoa on se, ettei tarvitse lähteä aamutakki päällä niitä mistään hakemaan. Siihen vaan kyykistyy ja nostaa lehdet ylös: Aamulehti, Hesari, Demari. Kävelee keittiön pöydän ääreen. Ottaa kupin kahvia.

En ole aikaisemmin viivähtänyt menovinkkien kohdalla. Nyt luen niitäkin. Mihin voisin tänään tai huomenna mennä, jos en olisi töissä. Elokuviakin olisi edullisesti tarjolla. Joistakin lehtien artikkeleista saan ideoita niinkuin nyt tuokin, että joku leipoo kauniita kakkuja ja niihin koristeita. Osaisinkohan minäkin.

Valokuvaajia on palkittu. Ei näytä olevan tuttuja kuvaajia joukossa.

Suomi hiljenee pääsiäisen viettoon. Vai hiljeneekö. Ennen lapsena Pääsiäinen kuului niihin pyhiin, jolloin ei tapahtunut mitään. Toisena pääsiäispäivänä vierailtiin tutun perheen luona, se kuului meidän pääsiäisperinteeseen. Muutoin ei saanut edes kavereita tavata. Se oli aika kauheaa.

Huomenna mennään tyttären esikoispojan 5-vuotis synttäreille!