En tykkää helteistä. Etenkään täällä kaupungissa. Silti kävelin eilen kaupungilla ja auringossa. Hyvä oli huomata, että jaksoin hyvin kävellä pitkänkin matkan ja ennenkaikkea, ettei edes iskias-hermo kipuillut. Vain vaivasenluut kipuilivat!

Tällaisilla ilmoilla paras paikka olisi saarimökki tai vene. Harmittaa, kun veneelle ei pääse. Tai siis sinne voisi mennä, jos suostuisin siivoamaan miehen veneeseen levittämät remonttivehkeet. Olen niin monena vuonna ne korjannut pois näkyvistä ja niin usein saanut myös haukut, kun laitan vehkeet piiloon. Olen päättänyt, että tänä vuonna en aloita omia siivouksiani veneessä ennenkuin hän on korjannut tarvikkeensa sinne, minne haluaa. Hän on nyt kolme, neljä päivää maannut sängyssä - ei ole edes ulkona käynyt. Ei ole helppoa asua masentuneen ihmisen kanssa. Sairaus on diagnostisoitu, joten se on todellinen. Mutta en valita; teen mitä teen. Masennus on siitä paha, että se tuntuu jopa tarttuvan. Minustakin tulee saamaton. Onneksi keksin tuon ompeluhomman, niin saan virkistystä aivoille ja henkisesti.

Mökille en voi nyt lähteä, kun pitäisi parveke tyhjentää remonttimiehiä varten. Siihenkään en taida saada mieheltä mitään apua. Mökille on sitä paitsi aika vaikea mennä, kun ei ole autoa. Junalla pääsee aika pitkälle. Jos olisi vene mantereen puolella, niin pääsisin asemalta pyörällä rantaan jne. Tai voisinhan asemalta mennä taksilla... halvemmaksi se tulisi kuin pitää omaa autoa. Se vaatisi asennemuutosta... no mietitään.