Vaikka pirtissä on mukava olla ja sain jo aloitettua neulomisenkin, niin lähdin tänään ihan vapaaehtoisesti liikenteeseen. Finnkinossa saa nauttia New Yorkin Metropolitanin oopperoita. Olen muutaman kerran käynyt katsomassa suoran lähetyksen - ne on kyllä hienoja väliaikahaastatteluineen. Nyt menin encoreen. Wagnerin Reininkulta oli vuorossa. Encore oli ihan mukava tapa ja melkein kympin halvempi kuin ne suorat lähetykset. Saattaa olla, että jatkan samalla linjalla. Tässä ei ainakaan ollut väliaikaa ja ohjelmassa kyllä luki, ettei väliaikaa ole, joten ei sitä ehkä siinä suorassakaan lähetyksessä ollut.

Reininkulta oli minulle ennestään tuntematon. Juonesta oli helppo päästä selville, kun luki esitteen. Sitäpaitsi he lauloivat saksaksi, joka on minulla vahvempi kieli. Lausuivatkin sanat ihan ymmärrettävästi, vaikka lauloivat. Lisäksi ooppera oli tekstitetty englanniksi. Välillä en tiennyt, kumpaa seuraisin laulua vai tekstiä - jotenkin sompailin niiden välillä.

En pitänyt tästä mahtipontisesta oopperasta. Se ei puhutellut minua, torkahtelin välillä. Laulajat olivat hyviä. Se oli satu - kääpiöitä, jättiläisiä, kultaa, merenneitoja.... musiikki ei ollut minun makuuni. Miltähän se kuulostaisi toisen kerran nähtynä.

On aika erikoista mennä oopperaan lauantaina klo 11. Oli ihana tulla ulos auringonpaisteiseen päivään. Ja loppujen lopuksi tuo hassu aika sopi oikein hyvin oopperan katsomiseen. Seuraavalla kerralla pitää ottaa kahvia mukaan.