Tänään Tapaninpäivänä on ollut oikein kunnon pyryilma. Pikkuisempi tyttären poika oli ollut yökylässä ja kun vein häntä kotiin, niin totesin, että pidän tavattoman paljon pyryilmasta. Vedin poikaa pulkassa ja hän veti perässä uutta Stigaa. Poikien kotona isompi oli tapellut koko aamun sisarpuolen kanssa. Äiti oli ihan väsynyt siihen ja poika oli onneton. Sanoin:"Haluatko lähteä meille?" Ei tarvinnut kahta kertaa pyytää. Lähdettiin kuitenkin Stigan kanssa ensin ässämäkeen ja laskettiin sitä aika monta kertaa, että päästiin aina vähän kerrallaan pidemmälle lumikinoksissa.

Siitä kahlattiin metsän poikki rantaan ja muutama mäkikin oli matkalla. Poika ei ollut koskaan käynyt järven jäällä ja mentiin sinnekin kahlaamaan. Poika huiski lunta pois ja näki, että tosiaan kävelimme jään päällä. Avantouimaria jäätiin katsomaan - hän uiskenteli sorsien seurana hyvän tovin.

Kiivettiin sitten rannasta edelleen kinoksissa tänne mummolaan ja vietiin Stiga pyöräsuojaan. Koko matkan oli pyryttänyt ja tuullut, joten oltiin ihan lumisia. Vietiin vaatteet ja kengät pesuhuoneeseen kuivumaan. Täällä innostuttiin pelaamaan tietokonepelejä. Poika ei kotona juurikaan saa pelata.

Myöhemmin, kun äiti tuli pikkuveljen ja sisarpuolen kanssa hakemaan, niin Stigaa ei ollutkaan enää pyöräsuojassa. En ollut uskoa silmiäni, että se oli kadonnut. Niin se vain oli. Stigan jäljet oli pihassa. Kävin laittamassa ulkovaatteet päälle ja lähdin seuraamaan jälkiä, jotka olivat jo peittyneet lumeen. Kävin ässämäessä ja järven rantaan vievässä mäessä ja vielä kolmannessakin paikassa. Stigasta ei näkynyt jälkeäkään.

Kotona laadin katoamisilmoituksen ja lähdin viemään niitä pyöräsuojaan ja tuulikaapin oveen. Hups heijaa. Stiga oli tuulikaapissa. Se oli aivan luminen kuten tuulikaappikin. Kolistelin lumet pois, harjasin maton ja lattian. Jätin katoamisilmoituslaput paikoilleen ja odottelen, että joku soittaa selityksen.

Sen verran rasisti olen, että en näe mitään muuta mahdollisuutta kuin että taloomme muuttaneet etniset lapset ovat sen luvatta ottaneet.....  sorry, näin vain on.

Enää ei pyrytä.