Mielessä on kaikenlaisia töitä, kun aamulla herään. Kaunis pakkasilma herättää levottomuutta. En haluakaan tehdä mitään tärkeää. Onneksi ei tarvitse. Voin valita, mihin suuntaan energian. (Jos sitä on) Heräsin puoli kymmenen niinkuin monena aamuna ennen tätä. Uneksin levottomia - yöllä ajattelin, miksi näin, mitä näin. Ihmisiä, tapahtumia. Kaikki ensin hyvässä järjestyksessä ja sitten kuten unessa usein hajoten ja sekaantuen. Siihen sitten pitää herätä, kun auto ei käynnisty, laukku ei mahdu kiinni ja kaikki tulevat kimppuun.

Unessa oli ihmisiä, jotka vaativat minulta, jotka jollain tavalla määräävät tai ovat määränneet elämääni. Ensin luulin, että sekoan. Sitten tiesinkin, miksi juuri tämä uni ja miksi juuri tänä yönä.

Eilisellä kuvausretkellä jäällä tajusin äkkiä, että elän joka päivä sunnuntaita. Arkea minulla ei ole ollut pitkään aikaan. En jaksanut tuntea syyllisyyttä vapaudesta, vain ihmettelyä ja ajattelin: näinhän sen pitää ollakin. Eläkeläisellä joka päivä on sunnuntai. Ja sitten uni, haamut..

Tänä aamuna parvekkeen edessä oleva koivu oli tämän näköinen.