Heissulivei. Täällä ollaan taas. Kaupungissa, sähköisten viestinten tavoitettavissa. Siivousta siellä, siivousta täällä... Se mikä jäi kesken, on edelleen kesken. En tiedä, edistynkö koskaan. Sitten kun olen eläkkeellä. Olen ollut jo vuoden. Vuoteeni ja tietokoneeni olen saanut siirrettyä. Mutta tuo kauhea tavarakasa ei ole kadonnut, vaikka olen yrittänyt taikoa sitä pois.

Ehkäpä joskus tartun toimeen. Jos en taas pakene. Vaikka veneilyn pariin. Päätin jo, että se elämä on kohdaltani ohi, mutta onko se oikeasti? Niin ja pian alkavat harrastukset... sitten voin paeta niihin. Päätin jo keväällä vähentää harrastusten määrää kunnes olen saanut täällä jotain aikaiseksi.

Miehellä on ollut juhannuksesta saakka aikaa ja kaikkea on kasaantunut lisää. Eihän sen näin pitänyt mennä. Tavaroita on tullut lisää, lehtikasat ovat kasvaneet, tyhjiä lasipurkkeja on lattialla ja muovikasseja nurkassa. Edes suihkuun en mahdu, kun se on täynnä kuivuvaa pyykkiä. Hän ei ole halunnut käyttää taloyhtiön tarjoamia kuivatushuoneita.. Parveke on alkanut muistuttaa varastoa: tyhjiä pulloja, tyhjiä kasseja ja laatikoita, tyhjä akvaario keskellä parvekkeen lattiaa. Voi en kestä tätä! Pakenen blogiin ja vuodatan tänne. Ehkä saan voimaa, ehkä en.