Aamulla väsytti kovasti. 6-vuotias heräsi omia aikojaan kahdeksalta ennenkuin kello soi. Yhdeksään hänen piti ennättää esikouluun. Tein hänelle aamupalaa ja join itse kupillisen kahvia. Sitten olikin jo pakattava reppu, laitettava päälle ja lähdettävä. Pyöräilimme aika reippaasti ja ennätimme ajoissa.

Jatkoin kahvittelua ja tein aamupalaakin. Mitähän muuta tein, en tiedä, mutta vasta klo 12 jouduin alakertaan. Nostin tavarat käytävälle ja jatkoin toisesta hyllyköstä. Siellä oli monen monta laatikkoa, joita availin ja tyhjensin sen minkä voin. Papereita ne olivat suurimmaksi osaksi ja nehän oli käytävä läpi ennen pois heittoa.

Muovitaskussa oli kauppalappuja. Ajattelin, että mitä ihmettä varten nämäkin olen säästänyt. Ne olivat Osuusliike Voiman ostoskuitteja. Ennen vanhaan oli sellainen tyyli, että ostoskuitit laskettiin yhteen ja ne palautettiin laskukonenauhan kanssa kuminauhalla niputettuna kauppaan palautuksen saamiseksi. Ajattelin ensin, että se olisi tapahtunut kerran vuodessa. Mutta kun kuitteja oli niin vähän, niin olisiko se ollut kuukausittain. En lappusia tutkinut sen kummemmin. Kellarin himmeässä valossa en oikein nähnytkään. Heitin ne roskiin.

Vein papereita roskiin kaksi muovikassillista. Kolme muovikassillista toin kotiin miehen papereita - hän saa käydä ne itse läpi. 44-vuotiaan koulukirjoja, papereita ym. siellä oli eniten. Enkä heittänyt niitä edes pois. Jemmasin hyllykön alle, saa mukaansa kun tulee käymään. Laitoin hänelle tekstarin:"Haluatko Asterixit, Non-Stopit, Aku Ankat ym. Teräsmiehet 80-luvulta vai laitanko Huutonettiin myyntiin". Hän halusi ne. Oikein hyvä.

Lasten leluja löytyi muutamia mukavia, ne menevät tyttären lapsille. Vanhoja singlejä oli kassillinen, ne olivat ehdottomasti paras aarre tänään, etenkin kun levysoitinta voi taas soittaa, kun ostin sen viritinvahvistimen. Joulukoristeita kolme laatikollista eilen löydettyjen lisäksi. Kukahan tarvitsisi joulukoristeita? Lasten kanssa tehtyjä kipsitöitä löytyi ent. lasten pyöräilykypärälaatikosta. Niitä en hennonnut hävittää. En hennonut hävittää hääpukuakaan, jota käytti 21-vuotias joskus kauan sitten. Se ei ollut vaateripustimessa eikä tilavassa vaatepussissa, vaan pienessä kangaspussissa, tyllikin ihan rypyssä. Ehkä se ei koskaan oikene, mutta olisi kiva kokeilla, oikeneeko.

Pahalle tuulelle tulin siitä, että mies ei tänään elettäkään tehnyt poisheitettävien tavaroiden roudaamiseksi, jouduin tunkemaan ne takaisin kellarikomeroon. Itku meinasi tulla, kai vähän tulikin.

Huomenna pitäisi joutua bussiin klo 6.50 enkä ole mitään Hesan matkan eteen tehnyt. Hiuksetkin on likaiset.