Mitenhän tulisin toimeen ilman näköaistia? Tuntuu aivan mahdottomalta edes kuvitella. Kerran kävin Alppiruusun kanssa Sokeiden ravintolassa Zürichissä. Siinä sain pienen aavistuksen, millaista olisi elää täydellisessä pimeydessä.

Nyt kun silmätulehdus raivoaa oikeassa silmässä, mietin, pitäisikö minun sulkea silmät. Mutta ei. Teen juuri päinvastoin: teen töitä silmilläni. Telkkaria en jaksa katsoa. Mutta koko päivän olen tehnyt still-kuvista "videoita". Niihin tosiaan saa liikkuvan vaikutelman Applen iMovie ohjelmalla. Päätin matkan jälkeen, että teen kesäkuisesta Englannin matkasta dvd:n. Olen aloittanut tekemisen jo syyskuussa. Olen tehnyt tallenteita pikkuhiljaa. Tänään tein kolme. Ajattelin saada jouluksi lähetettyä isäntäperheelle ja matkakumppanilleni Karjalan Heilille dvd:t.

On meillä ollut siellä Englannissa hurjan paljon näkemistä ja kokemista! Valokuvia on jokaiselta päivältä lähes sata enkä oikein raaski mitään poistaakaan. Videoista tulee 2-8 minuutin pituisia.

Yhdeksän esitystä on musiikkia ja äänitehosteita vailla valmiina. Vielä on tehtävä seitsemän. Olen siis tänään päässyt juuri ja juuri yli puolen välin.

Eihän minun näin pitänyt tätä viikkoa viettää - Alppiruusukin tulee torstaina ja on kaikenlaista perhejuhlaa tiedossa. Piti kai vähän siivotakin ja laittaa huushollia kuntoon, kun tulee vieraita.

Pidänpä taas mielessä vanhan viisauden:

Talo elää tavallaan, vieraat tulee ajallaan.