Aamussa sakea sumu. Lähden kameran kanssa liikkeelle. Viimeistään sitten, kun menen kuntosalille klo 11. Juuri radiossa kerrottiin, että on miesten viikko. Facebookissa se taitaa olla joka viikko...

Joka tapauksessa tämän viikon olen yksin kotona. Jo eilen tunsin itseni niin vapaaksi. Olin vain kotona ja tein mitä halusin. Yleensä teen mitä haluan muutenkin, mutta silloin kun toinen on kotona, niin oleminen on erilaista. Olen yhä enemmän alkanut nauttia yksinolosta. Jokin toisessa ärsyttää ja estää olemista omalla tavalla.

Eräänä aamuna saimme riidan aikaiseksi aiheesta: aggressio. Olen kuulemma koko ajan häntä kohtaan aggressiivinen kun hän taas on aivan erilainen.. ei ollenkaan vihainen (!).  Erilaisuus on taas minun mielestäni sitä, että en pidättele vihaisuuden puuskia, vaan annan kuulua niiden. Hän ei saa raivareita, vaan piikittelee, haukkuu minua rumilla diagnooseilla yms. Se on minusta äärimmäisen rasittavaa, kun hänestä taas tämä minun raivoamiseni on hänelle rasittavaa. Hän kuulee sellaisia sanoja, joita en edes sano. Yleensä en häntä hauku miksikään toisin kuin hän tekee minulle.

Tämän viikon olen vapaa omista aggressioista ja ahdistuksesta ja piikittelyiden kohteena olemisesta.