Heräsin aamuruskon aikaan. Menin ensin aamutyhjennykselle. Sen lyhyen ajan aikana aurinko oli jo noussut.

 

Kymmenen minuutin kuluttua aurinko oli mennyt taivaan rannan pilvien taakse:



Taivas oli sees. Join aamukahvit, varustauduin hiihtoretkelle. Otin aurinkolasitkin. Niitä ei tarvittu. Pohjoisella ja itäisellä taivaalla oli tummat pilvet, jotka pian peittivät auringon.

Eilen oli kova tuuli ja se jatkuu tänään. Metsäladulle lähdin. Se vaikutti kyllä jäiseltä. Pian selvisi, että ei ole metsässä hiihtämistä, ainakaan vanhemmalla ihmisellä. Ladut olivat aivan täynnä roskia: havunneuloja, oksia, kuivuneita lehtiä. Roskat ja jäinen latu ovat hiihtäjän surma. Hiihto oli töks-töks. Puolen kilometrin tökkimisen jälkeen käännyin takaisin ja menin järven jäälle. Silloin kun tuuli takaa, jäiset ladut ja hankiainen veivät lujaa tasalykkijää. Vastatuulessa hiihtäminen oli hankalaa. Neljä kilometriä kertyi kaikkiaan hiihtomatkaa.

Nyt näkyy satavan rakeita ja tuuli on navakka.