Kahden lumisateen välissä kävin tavanomaisella hiihtolenkilläni. Ensin sukset jäätyivät, sitten keräsivät kasan lunta pohjiin. Niitä sitten putsailin aina välillä. Päästyäni kääntöpaikkaani reilun viiden kilometrin päähän pohjien jäätyminen jostain kumman syystä lakkasi. Suksissa alkoi olla hyvä luisto, mutta myös lipsu. Lipsuminen on kyllä kaikkein rankinta. Toisaalta se käy kyllä bodauksesta...

Keli oli siis huono ja hyvä. Olin lähtenyt lenkilleni sillä periaatteella, että putsaan suksen pohjia niin monta kertaa kuin tarvitsee harmistumatta. Oli se hyvä, etten kääntynyt ensimmäisen mäen päältä takaisin. Loppujen lopuksi sain erittäin positiivisen kokemuksen. Enkä ollut ladulla yksin. Hiihtäjiä tänään oli liikkeellä runsain mitoin.

Tänään on niin paljon tekemistä mielessä, etten oikein osaa päättää mistä hommasta aloittaisin.
Kirjoittamista, lukemista, käsitöitä, kesätapaamisten ja matkojen järjestelyä...
Aloitankin tilaamalla Imatran Big Band festareille liput.

Moikka!