Se oli niin nätti siinä. Rauhallisesti häntä tassujen ympärillä se istui katsomassa syksyn saapumista. Kuvauksellinen näkymä. Se käänsi päänsä. Katseessa ihailua ja rakkautta, ehkä vähän ihmetystä, mitä se emäntä nyt taas touhuaa.

Illalla se kiipeää selälleni tai kyljelleni, riippuu asennostani. Joskus myös rinnan päälle, jos vielä luen. Se polkee kynsineen, olen vetänyt peiton solisluihin saakka, niin kynnet eivät pistele. Lopulta se työntää päänsä kaulakuoppaani ja kehrää onnesta. Aamulla ensimmäiseksi se on harjattava. Kehruurukki menee päälle, kun se näkee harjan. Siinä se kieppuu lattialla kääntäen kylkeä: rapsuta vielä tuolta ja tuolta. Illalla kun istun television ääreen, se tulee syliin. Katsomme yhdessä elokuvia, hän kehräten, minä rapsuttaen ja silittäen.