Eilisaamuna.

Haastenumero on tällä viikolla seitsemän. Otin valokuvaa numerohaasteeseen. Avasin isän vanhan kirjan. Isä on kirjoittanut etusivulle asuinpaikkansa, nimensä ja vuosiluvun 1934. Kun sitten laitoin kuvaa Vuodatukseen, mietin, että isäni kotona on ollut iso kirjasto. Siitä on todisteita minunkin kirjahyllyssäni. Isällä on ollut kamera jo nuorena miehenä, siitä kertovat vanhat albumit, jotka nekin ovat hyllyssäni. Sitten katsoin maalausta, joka on teetetty isän 50-vuotissyntymäpäiväksi meidän mökiltä. Muistin, että isä oli ahkera kirjoittaja ja paikallisen sanomalehden avustaja.

Olen kipuillut kirjoittamisen kanssa taas kerran... kovan tunnekuohun vallassa valaistuin nyt siitä, että minun täytyy kirjoittaa isästäni. En ole motivoitunut kirjoittamaan omaa elämän tarinaani ja uskon, että jälleen kerran kirjoittamiseni tökkii siitä syystä, etten ole sitä isän tarinaa saanut valmiiksi. Olen jo viime keväänä aloittanut sen.... Ehkä isä olisi taas ratkaisu kirjoittamisen vaikeuteen kuten vuosi sitten. Ehkä isä kolkuttelee olkapäälläni ja liitelee huoneessani kannustamassa kirjoittamaan. Ja taas pitää itkeä.