Tänään on vähäkalorinen päivä. Sunnuntaina alkoi kolmas viikko 5:2 elämää. Mitään näkyvää ei ole tapahtunut. Vanha epätarkka vaakani ei näytä minkäänlaista muutosta tapahtuneen. En edes kunnolla näe sen numeroita niin ylhäältä, missä pääni on. Vaikka en pitkä olekaan. 

MBT-kengät ovat pätevät. Ne ovat pakottaneet seisomaan/kävelemään suoremmassa. Valitettavasti viime päivinä ei ole taas ollut aikaa aamulenkkeihin. Ehkä olen vähän laiska niille lähtemäänkin. Viikonloppuna olin vanhimman poikani luona, tänään lähden tyttäreni luokse yöksi. Näillä reissuilla saan aina hetken viettää lastenlasten kanssa. 

Kaikki lapset ovat nyt muuttaneet pois äidin vaikutusalueelta. Pitemmät välimatkat aiheuttavat kyllä sen, että lastenlasten kanssa en enää ole niin tiiviisti kuin aikaisemmin. Siinä on kaksi puolta: toisaalta on hyvä että oma lapsi itsenäistyy vastaamaan omasta perheestään ja lapsistaan, toisaalta mummolle tulee ikävä ja on lähdettävä liikkeelle jälkipolvea tavatakseen. Ikävän pahin piikki oli kesällä, kun olin mökillä aika kauan eivätkä pikkuiset olleetkaan siellä. En voinut heitä niin kauan pitää, koska mökillä oli paljon remonttihommia eikä olisi ollut aikaa olla heidän kanssaan.

Tänään siis menen toiseen kaupunkiin. Tytär tulee hakemaan. Pääsen aamulla hänen kyydillään takaisin kotiin.