Tässä ikääntymisessä on yksi harmillinen vaiva: muistamattomuuden lisääntyminen. Keski-ikäinen poikani ohjasti minua, että aivot tarvitsevat toimiakseen hyviä rasvoja ja rasvahappoja. Muistin menettäminen ei kuulu normaaliin vanhuuteen, oli hän kuullut jostain radio-ohjelmasta.

Minun on pari päivää tehnyt niin mieli omenapiirakkaa, että tänään päätin sitä vihdoinkin tehdä. Mies on keliaakikko, niin minulta on leipomiset jääneet. En jaksa niihin keliakialeivonnaisiin perehtyä eikä meillä oikein kukaan muu herkkuja popsi kuin minä. Vehnäjauhojen ostokin on jäänyt vähemmälle, aikaisemmin leivoin vähintään kerran viikossa pullaa/piirakkaa tai milloin mitäkin.

Lähdin siis kauppaan ostamaan tavikkeita ja ilman ostoslistaa kuten harmikseni niin usein teen. En oikein tiennyt, minkälaista taikinaa tekisinkään. Omenoitakaan ei ollut enää omasta takaa, kun mökin omenat tuli jo syötyä.

Matkalla kauppaan muistin, että peltileipätaikinaan tehty omenapiirakka on aina ollut mehevää, pehmeää ja suussasulavaa. Ohje oli kotona kirjassa ja minä matkalla kauppaan. Yritin muistella, mitä siihen tarvitaan.

Rasvaa ainakin - joo mutta saaresta toin yhden margariinipaketin, se varmaan riittää. Saaresta tuotu kananmunapaketti ei enää vaikuttanut oikein freesiltä joten niitä päätin ostaa. Omenoita, maitoa. Sokeriakin toin saaresta kotiin, joten sitäkään ei tarvitse ostaa.

No niine hyvineni ja ostosten kera palasin piirakkaa vääntämään. Heti huomasin, että hiivaa en ollut muistanut. Onneksi kaapissa oli kuivahiivaa. Saaren margariini maistui kyllä vähän elttaantuneelle, mutta lykkäsin paljon sokeria ja suolaakin aika reippaasti, ehkä ne peittäisivät rasvan maun. Vähän alkoi tuossa vaiheessa harmittaa, mutta jatkoin urheasti leivonnaiseni tekoa.

Piirakka uuniin, muhevat tuoksut siitä ainakin tuli.

Sitten tuli maistamisen hetki. Mitä! Eihän se ollut noussut ollenkaan. Heti muistin, että kananmunat jäivät laittamatta. Pohja oli kovaa, makua eli sokeria oli kyllä reilusti sekä pohjassa että omenoiden päällä. Eli ei syksyn ensimmäinen omenapiirakka vastannut odotuksia, mutta urheasti aion sen syödä - ei se niin pahaa ole. Ja meneehän se makean nälkään.