Syksyllä, kun aloitin viimeisen työvuoteni, elin eläkkeelle jäännin tunnelmissa. En oikein osannut asettua päivän tasalle, kun odotin niin paljon kevättä, jolloin olen päättänyt jäädä eläkkeelle. Työn aloittaminen tuntui tosi raskaalta ja välillä jo mietin, että pitäisikö lopettaa jouluun ja jättää kevät tekemättä.

Nyt kun opetukset ovat syksyn osalta yli puolivälin, huomaan olevani kevyemmällä mielellä. Enää ei ahdista työmäärä samalla tavalla, vaikka toki olen yhtä väsynyt joinakin päivinä. En enää ajattele niin paljon sitä aikaa, kun en enää ole töissä.

Jotenkin minusta tuntuu, että olen enemmän tässä päivässä ja tässä hetkessä. En murehdi mennyttä enkä tulevaa... kaikki aikanaan.