Eilen oli hiihtopäivä. 22 km:n matka taittui kuudessa tunnissa. Pysähdyksiä pidimme sopivin väliajoin ja kävimme veljen kanssa yhdellä hiihtomajallakin kuumalla mehulla. Latu oli harmittavan huono, mutta sisukkaasti teimme matkaa, vaikka ohihiihtäjiä oli runsain mitoin.

Ryteiköissä, maantiellä ja möykkyisillä laduilla hiihtäminen (lipsuminen) vaati veronsa ja olin tosi uupunut matkan jälkeen, niin oli kuulemma velikin. Möykyissä menin polvilleni monta kertaa, sitä en voinut välttää, kun sukset lähti alta. Voi, voi miten vaikea olikaan nousta siitä ylös. Velikin vetäisi kerran maihin ja toppuroi ylösnousun kanssa yhtä paljon kuin minäkin.

Ilma oli mitä ihanin, aurinko paistoi täydeltä terältä.

Olin illalla niin poikki, etten uskonut tänään toipuvani kuntosalille. Mutta hip-hei: aamulla olin ihan kunnossa ja kävin kuntosalilla.

Huomiseksi tuli kaksi sijaisuusryhmää, toinen aamupäivällä, toinen illalla. Siinä välissä on jumppatunti. Valitettavasti piirustusryhmään en kerkiä, se kyllä harmittaa, mutta raha (palkka) kiinnostaa enemmän.

Nyt venäjänläksyjä tekemään!