Ihmeellinen ilmiö: kun teen muutaman tunnin intensiivisesti töitä, loppuu ajatuksenjuoksu ja alan vaan pyöriskellä sen sijaan, että saisin jotain aikaiseksi. Huone alkaa kuitenkin muistuttaa enemmän asuinhuonetta kuin varastoa. Ei vaineskaan - vielä on yhdessä nurkassa järkyttävä kasa tavaraa, joka etsii paikkaansa. Itse asiassa huoneessa ei lopultakaan ollut kovin monta minun tavaraani, vaan siellä oli pojan tavaroita, yleisesti ottaen lasten tavaroita, veneen tavarat, parvekkeelta remontin tullessa tyhjennetyt tavarat ja miehen mitä ihmeellisimpiä tavaroita. Siis: varastotilaa oli huone, josta minulle piti tulla elämäni ensimmäinen oma huone.

Ei se vieläkään ole haltuunotettu, mutta olen jo toiveikas.

Nyt en enää jaksa enempää. Laitoin perunat kiehumaan ja aion syödä. Sen jälkeen alkaakin Emmerdale ja eiköhän ne lätkämatsitkin pidä nähdä. Telkkaria katsoessa neulon käsin veneen patjojen päälliset paikoilleen. Se on aika hankalaa, kun päälliset kutistuivat pesussa eivätkä meinaa millään riittää patjojen päälle.