Tänään pääsin alkuun. Menin sinne 6-vuotiaan kanssa. Miestä ei ollut mailla eikä halmeilla ennenkuin päivän lopussa. Poika sanoi, että aloitetaan tuosta hyllyköstä. Se nyt oli ihan sama, mistä aloitimme kaikkihan on kuitenkin käytävä läpi. Aloitin hylly kerrallaan tyhjentää ruskeaa Lundiaa. Eipä siinä hirveän paljon pois heitettävää ollut - etenkään, kun mies ei ollut paikalla enkä hänen säilömiään tavaroita oikein arvannut heittää - tuskinpa olisi kaipaamaan jäänyt, vaikka heittänyt olisinkin.

Sain kuitenkin hyllyt pyyhittyä vuosikausien pölyistä ja tavarat järjesteltyä uudelleen. Sitten kun mies ilmaantui paikalle. löytyi monta poisheitettävää ja sehän on minulle iso ilo. Ne oli vaan pakko laittaa vielä takaisin, kun kello alkoi olla jo liikaa niiden poisviemiseksi. Kaikenlaista rauta- ja metalliromua löytyi. Vanhasta autoradiosta vanhanaikaiseen tunkkiin ym. ym.

6-vuotiaalle kellarikomero oli aarreaitta. Kaikkein ihanin löytö oli rullaluistimet, jotka olivat aika isot hänen jalkoihinsa, mutta niillä hän luisteli edestakaisin kellarikäytävää ja ulkonakin roskikselle saakka, kun vein jotain roskiinkin. Pinkit laskettelulasit ja liian iso jalkapallopaita kruunasivat komeuden, kun hän sujutteli luistimilla. Ai niin ja käsissä hänellä oli skeittikäsineet. Oli meillä hauskaa löytöjen kanssa. Huomenna jatkamme yhdessä. Poika varasi myös laskettelusukset - niihin pitäisi löytää monot - kai nekin jostain löytyvät.

Alimmaisen hyllyn takaosassa oli iso muovikassi. Vedin sen esiin ja huokasin syvään: se oli niin minua: vanhimman - kuukauden päästä 44-vuotiaan - lapsen koulukirjoja, vihkoja ja koepapereita. Kävin ne kyllä läpi. Äidinkielen aineet sekä piirustukset säästin, yhden hauskan laulukirjan ja jonkun muun kirjan sekä sellaiset vihkot, joissa on paljon käyttämätöntä ruutupaperia.... teen niistä muistiinpanovihkoja itselleni ja piirustusvihkoja lasten lapsille.