Lauantaina ne odotetut juhlat nyt olivat sitten. Jännitti mennä. En tiennyt, olisivatko ne kaksi muuta kutsuttua paikalla vai ainoastaan minä tuplanneista. Olivathan he. Tosin he eivät oloani niinkään lievittäneet kuin vanha koulukaveri, jonka kanssa menimme yhtä matkaa, asuimme yhteisessä kahden huoneessa ja tulimme takaisin kotipaikkakunnalle yhtä matkaa.

Oli oikein mukava nähdä kaikkia viidenkymmenen vuoden jälkeen. Tosin jäin kaipaamaan monia, jotka eivät olleet tulleet. Eivät kaikki ole niin kiinnostuneita tapaamaan toisiaan. Kirjoittaneita oli noin 56-58 ja juhlassa oli mukana jonkin verran yli 20. Aloitimme tutustumalla veteraanimuseoon ja nauttimalla siellä kakkukahvit kauniista vanhoista kahvikupeista. Sitten olikin muutama tunti vapaa-aikaa. 

Oli aivan kauhea helle - mannerilmasto. Vanhempana sitä vaan ei kestä. Menimme huoneeseen, suljimme ikkunat, paitsi sen yhden, joka ei ollut auringon puolella. Laitoimme pimennysverhot ikkunoiden eteen ja tuulettimen päälle. Olimme tietenkin alusvaatteisillamme. Istuimme mukavissa nojatuoleissa. Ystäväni korkkasi kuohuviinipullon, joka kuohahti vahvasti yli. Se oli kai lämmennyt matkan aikana. Avasimme television ja katselimme jääkiekkoa.

Hädin tuskin ennätimme toisten mukaan koskea katsomaan. Tai oikeastaan sinne ennätimme, mutta yhteisvalokuvasta jäimme pois. No se ei haitannut meitä kumpaakaan.

Juhlaillallisen jälkeen vietimme vielä yhteistä iltaa alakerran ravintolassa viimeiseen valomerkkiin saakka.

Joka paikassa juteltiin ja palauteltiin mieleen, kuka kukin on. Mitä nykyisin kukin puuhaa jne.. ihan ok.

Ensi vuonna sitten on meidän 1965 kirjoittaneiden riemuylioppilasjuhla. Kai minä alan sitä puuhata - kukahan muu viitsisi. Jossain vaiheessa laitan sähköpostia heille, joiden yhteystiedot minulla on jo valmiina. Jospa saisimme järjestelytoimikunnan aikaan.